Huomasinpa kirjoittaneeni MERPGin ensimmäisen osan loppupuolelle paikallisen ilkimyksen lausuman runon. Jaanpa sen nyt suurelle yleisölle ennen varsinaista kässäriä:
Kellojen soidessa kaupungin yllä
Taivaiden hämärtyessä tähtien alla
He huomasivat ajan liekeissä olevan
Vuorella makaa pelastus
Horisontissa lähestyy kuolema
Raukat pelkäävät, heikot vihaavat
Vahva on vain syytös
Kuka meidät synkästä yöstä pelastaisi?
Kuka vuorelle muurin rakentaisi
Kuka Samettitakin lunastaisi?
Ettekö te tyhmät huomaa
verta, jolla kirjanne on kirjoitettu
hikeä, jolla muuri suojaksenne on rakennettu
kyyneliä, jotka vuodatan tämän maailman vuoksi
Laulakaa turhasta toivosta
Kertokaa tarinoita viattomuudesta
Lukekaa sanoja kauneudesta
Lausukaa säkeitä tuhosta
Olette taistelussa, jota teidän ei ole tarkoitettu voittavan
Ja jos jollekulle tulee olo siitä, että tätä kirjoittaessa on kuunneltu Sonata Arctican Wildfire-trioa, olo on aivan oikea.
No comments:
Post a Comment