Löysinpä ~/Dropbox/blog/ - kansiosta toukokuussa kirjoitetun tajunnanvirran, joka jäi jostain syystä julkaisematta aikoinaan, mutta joka näytti niin loistavalta että julkaisen sen nyt iloksenna tässä:
Liian nopeasti aika voi viedä, siis lennä ja riennä. Mitä huomenna näet, vai näetkö mitään? Oletko huomenna keskellä ihmisiä, vai ylhäisessä yksinäisyydessäsi keskellä korpea? Ennen kuin huomaammekaan, olet kadonnut. Oletko mennyttä vai tulevaa? Vain hetki on jäljellä; kerro siis, mitä haluat, vai haluatko mitään? Poskesi ovat punaiset kuin taivas sininen; taivas, jonka pilville maalaat enkelin kasvoja. Joudunko yksin lähtemään? Kuka pelastaa, vai onko mustaa vaan? Kaadunko, jos en kirjoita kirjettä kotiin? Löydänkö koskaan kotiin, jos etsin tämän polun toisen pään? Odottaako polun tuolla puolen lapsuuden linna, vai merkityksettömyyden maja? Minne ovat mehiläiset kadonneet? Käteni on turvonnut mehiläisen pistosta, mutta en ole nähnyt hyönteisiä vuosiin. Olenko boheemi mohikaani, vai Hölmö toinen jalka suonsilmässä? Laukka, laukka, laukkaa ratsuni, jätä taaksemme mansikkamaat ja ruostuneet haat! Olen nuori mies, taskussani vain kultahampaat ja nauris, etsimässä onnea. Päädynkö australian aavikolle liikenneruuhkaan, vai hukunko Titanicin kanssa? Nuori nainen, selässänne on jotain! Hän palaa! Mistä hän tulee? Maailmankaikkeuden tuolta puolen, mutta minne hän on matkalla? Minne kukaan on matkalla? Utahiin, ylämaille. Alavilla mailla hallan vaara, vanha kansa lausui heinäkuun helteissä ruohomeressä sukellellessaan. Toisen niityille päivä ei paista, toisen rannalta ei järven tuolle puolen näy. Missä olen? Näenkö mitään? Mikä päivä on? Ketä nämä kaikki ihmiset ovat?
No comments:
Post a Comment